Maapähkinän viljelytekniikat

Kiinan eri alueilla maapähkinät ja muut viljelykasvit muodostavat istutusjärjestelmän, jossa on yksi sato vuodessa, kolme satoa vuodessa, kaksi tai kolme satoa vuodessa, joten siellä on kevätmaapähkinöitä, vehnäpähkinöitä, kesämaapähkinöitä ja syysmaapähkinöitä ja talvipähkinöitä. maapähkinöitä voidaan istuttaa myös yksittäisille Guangdongin alueille. Joitakin maapähkinöiden viljelyä on kehitetty riisipelloilla, mikä muodostaa maapähkinä - riisi tai riisi - maapähkinä kiertojärjestelmän. Paikoin kasvukausi on pidempi, riisilajikkeet sopivat ja kaksoisviljelyriisiä voidaan myös kiertää. Guangdongin, Fujianin ja muiden syksyn maapähkinäsadon palko toisen vuoden kevään kylvölajeihin, voi parantaa syntyä, varmistaa, että taimet ovat täynnä, Miao vahva, paikallinen yleisesti tunnettu nimellä "yli syksyn siemen" tai "yli kevät". Maanalaisesta palkosta johtuen löysää hiekkamaata, soramaaa tai hiekkaista savimaata tarvitaan helpottamaan hedelmän neulojen työntämistä, palkojen kehitystä ja sadonkorjuuta. Syväkyntäminen ja kääntäminen ovat hyödyllisiä maapähkinöiden kasvulle ja kehitykselle.
Siementen itävyys vaatii korkeamman lämpötilan, joka on 12-15 astetta sopivalle helmipaputyypille ja 15-18 astetta tavalliselle tyypille. Joillakin lajikkeilla on vahva lepotila, ja niitä on vaikea itää matalissa lämpötiloissa. Lisäksi, kun siemenet imevät vettä, sisältö muuttuu sokeriksi, joka on helppo houkutella maanalaisia ​​tuholaisia, kuten muurahaisia. Siksi oikea-aikainen kylvö on avain taimen täyteen lujuuteen. Maaperä ei saa olla liian paksua, ja 5-7 cm on sopiva, kun kosteus on hyvä. Kun maapeiteen paksuus ylittää sirkan normaalin pituuden, se tulee poistaa. "Puiden raivaus ja taimen kyykky" on kaivella käsikuokkaa maan pintaa taimien syntymisen jälkeen, jolloin sirkkalehtisolmu altistuu maaperään, mikä edistää ensimmäisen sivuoksaparin kasvua, lisää kukintaa. ja lisää hedelmiä. Periaatteessa istutustiheyden tulee pellon tuuletuksen ja läpinäkyvyyden lisäksi kyetä peittämään maan myöhemmällä kasvukaudella, ehkäisemään maaperän veden haihtumista ja estämään rikkaruohoja. Yleisissä tuotantoolosuhteissa pohjoiseen istutetaan 12,000-15,000 tavallista maapähkinää, ja helmipaputyyppisen maapähkinän tulee olla hieman tiheää. Etelä-Kiinassa 18,000-22,000 helmipapulajiketta istutettiin mu.
Typpeä ei saa levittää liikaa taimivaiheessa. Hivenaineiden, kuten boorin, käytön vaikutus maaperän olosuhteiden mukaan on huomattava. Typpeä, fosforia, kaliumia ja booria voidaan levittää ulkoisesti. Kun sato on noin 250 kg/mu, jokainen 100 kg:n palko imee noin 5-7 kg typpeä, 1-1,2 kg fosforia, 2-3,5 kg kaliumia ja tarve. kalsium on toiseksi vain kaliumin jälkeen. Kalsiumlannoitteella voidaan säädellä maaperän happamuutta, parantaa maapähkinän ravitsemustilaa, edistää typen aineenvaihduntaa, vähentää tyhjää kuorta ja lisätä täyttä hedelmämäärää. Maapähkinän elimillä on erilaiset kalsiumin imeytymisen ja käytön toiminnot. Juurien imemä kalsium voidaan kuljettaa vain ylöspäin, ja vähän sitä voidaan kuljettaa palvelemaan palkojen kehitystä. Jotta neula ja palko pystyisivät suoraan imemään ja hyödyntämään maaperässä olevaa kalsiumia, kalsiumlannoitetta tulee levittää teloitusalueen maaperään. Eri lajikkeiden kalsiumin tarve on erilainen, helmipaputyyppi on pienempi, tavallinen tyyppi korkeampi.